Tuplasti normioletusta vanhempana opiskelemaan heittäytyminen vaatii aivolohkoissa muutakin asemointityötä kuin vain paikka-asetusten muuttamisen. Koko ajatusvirta ja pahimmillaan aivojen kovalevy on ohjelmoitava työelämän puristuksen jälkeen uuteen asentoon. Varsinkin, jos uusi aluevaltaus on täysin eri alaa ja maailmaa, kuin mikään mitä on koskaan tehnyt.
Toki vanhoilla koirilla voinee lukea vahvuudeksi kello-orientaation ja työelämässä valmiiksi hiotun täsmällisyyden tavoittelun. Hymähdellen sitä kuuntelee opiskelijoille orientaatioviikoilla pidettyjä saarnapuheita tunneille ajoissa saapumisen merkityksestä ja yhteisen omaisuuden käsittelystä. Hymy tosin haihtuu nopeasti taka-alalle, kun mieleen nousee vanhan elämän kokousten aloitusten haasteet. Pyörää vanha kettu ei pyri keksimään uudelleen, vaan tutuilla ratkaisumalleilla kelkkaillaan suvereenisti eteenpäin… Kunnes törmätään luovuutta, heittäytymistä, uusia ideoita ja rehvakasta mukavuusalueelta irtoamista vaativaan seinään. Meneekö sormi suuhun vai irtoaako loppuun ajetusta vielä yllättäviä voimavaroja ja intuitiota.
Miten onkin erilaista ottaa roolia yhtenä opiskelijoista massassa, joka muuten on pääasiassa omien lasten ikäluokkaa. Hassua on kuunnella joidenkin kanssaopiskelijoiden hämmentyneitä ikäarvailuja, toisten täräyttäessä lukemat tiskiin sangen reippaasti. Mitäpä sitä kaunistelemaan, ikä on kuulemma numero ja kuolema näyttää olevan kirjaimia. Itsestä se on kiinni, tarvitseeko ikälisillä yrittää päteä vai voisiko avata korvat ja silmät tuoreemmille ja raikkaammille. Ehkäpä avoimesti suhtautuen voisi molemmilla olla jotakin saatavaa tästä tulevasta vuodesta.
Raja opiskelijaelämän autuuksiin on näköjään selkeästi vedettävä turnauskestävyyteen. Kieltämättä ensimmäisen viikon verkostoitumisillasta toipuminen on ikiteiniltä vienyt keskimäärin kaksi viikkoa, kun kanssamatkaajilla näyttää olevan jo n:s orientaatio menossa. Kuka näitä laskee, ikiteini ainakaan. Tähän ei edes harjoittelu tuone apua. Paras ratkaisu lienee ikiteinin pohjakunnon kasvattaminen ihan perinteisillä liikunnallisilla harjoitteilla. Pystynee sitten osallistumaan edes joka puolivuosi karkeloihin ja tverkkaamaan hyvin muodostunutta ahteriaan tunnistamattoman rytmijytkeen tahdissa. Tosin nuoremmille jaetaan silmälaput ennen ikiteinin alkuillan esiintymistä, jotta kuolema pysyy kirjaimina edelleen.
hocmomentum 