Osoite toinen tähti oikealta ja suoraan aamuun. Liki samalta tuntui tavatessa osoitetta saapuneesta kutsukirjeestä, kun oli matkalla Hämeen takahaarukassa sijaitsevan Voionmaan opiston pääsykoehaastatteluun.
Jos kaikki menisi hienosti, seuraava kymmenen kuukautta ja neljä vuodenaikaa kuluisi Mikä-Mikä-Maan tyyliin Ylisillä. Paikassa, jossa unohdus on äärimmäisen helppoa. Siellä ei tarvitse pitkään asua, kun on jo unohtanut kokonaan kaiken mitä menneisyydessä oli. Eikä mistään muista enää mitään, ei vaikka kuinka yrittäisi. Kuka meistä ei haaveilisi silloin tällöin uusista aluista. Tämä trippi roikkui henkisen lentomatkan päässä onnistumisesta. Pitäisi vain ottaa Peter Panin kädestä kiinni, saada ylle ripaus keijupölyä ja uskaltaa.
Haastattelupäivän aamu kului epämääräisen ajatusvirran keskellä. Automatka meni tentaten jälkikasvulta asioita, joita nykymaailman haastattelijat haluavat tietää. Samassa kaaoksessa koetti selvittää mitä kummaa oikein on tekemässä. On luopumassa nykymaailmassa harvinaisesta vakinaisesta työpaikasta hyvässä ja arvostetussa yrityksessä antautuakseen likipitäen kohtalon käden varaan. Vaihtamassa aiemmin perheelle varmaa leipää tuonutta työuraa mahdolliseksi pätkätyöelämäksi tai kenties työttömyydeksi. Nuoremmaksi ei tämä vanha kana enää muutu. Ei vaikka kuinka hyvin kuvakulmaa tv-lähetykseen harjoittelujaksolla stemmattaisiin.
Opistolla vastassa oli lempeän innostava tunnelma. Ruokasalissa haastateltaville tarjolla hyvä ruoka ja keskustelu ympärillä oli aivosopukoita kutkuttelevaa. Tännekö voisi kuulua hetken? Haastattelu itsessään oli sekoitus kolmen aikuisen kohtaamisesta, motiivien kartoituksesta, lämpimästä ja hyväksyvästä keskustelusta. Parsinlankaa unohtamatta.
Kotiin viemisinä päivästä jäi opiskelupaikka ja paljon järjesteltäviä asioita. Sydämessä heräili varovainen innostuksen lepatus ja silmissä kimmelsi himmeän utuiset värit.
hocmomentum 
Heippa Nikinita ja onnea uuteen! Pystyn erittäin hyvin samaistumaan uuteen elämäntilanteeseesi ja nostan hattua rohkeudestasi. Ollaan vähän samanlaisen äärellä kummatkin, muutimme tammikuun alusta perheeni kanssa Thaimaahan ja paljon kaikkea uutta tietenkin luvassa. Tästä muutostamme johtuin aloitin itse myös bloggaamisen tänä vuonna ja se on osasyy siihen, että törmäsin blogiisi, ja jään lukemaan. Sain nimittäin blogihaasteen, jossa osana haastetta piti tutustua ”uusiin” blogeihin. Laitan tässä haasteen sinullekin, jos jossain vaiheessa vaikka ehdit osallistumaan. Lukisin mielelläni vastauksesi. Tässä haaste: http://thaimaanrannanmaalarit.blogspot.com/2015/08/blogihaaste.html
Tsemppiä tulevaan!
Heidi
TykkääTykkää
Hei Heidi,
Kiitos kovasti, onnea tarvitaan innostuksen lisäksi. Kurkistin blogiisi ja taidatpa saada seuraajan Sinäkin Thaimaanrannanmaalaukselle. Ihana haaste! Koetan tehdä vastauskoosteen osaltani ja etsiä uusia blogeja haasteeseen tulevalla viikolla!
Uuden äärellä oleminen on jännittävää, voimavaroja antavaa sekä niitä yhtä aikaa kuluttavaa.
Onnea ja Iloa Matkalle myös Sinne!
Katri alias Nita
TykkääTykkää