Karmit kaulassa

IMG_20150914_165936Vatsanpohjaa poltti ja kipristeli jo vuorokausi ennakkoon. Kaikki mahdolliset rentoutusmenetelmät viuhuivat pääkopassa. Yksikään niistä ei tarttunut tajuntaan siinä mittakaavassa, että siitä olisi ollut merkittävästi apua. Nainen oli kipsissä ja pahasti.

Tajuntaan koetti päästä ajatus siitä, että jokainen kanssaopiskelija on vuorollaan samassa piinapenkissä. Koko luokka kuuntelee tekeleesi ja suoritustasi arvioidaan teknisesti. Puhettakin pitäisi irrota, mieluummin jostakin sellaisesta aiheesta, jota joku viitsii kuunnella enemmän kuin viisi sekuntia. Muista, että olet kiinnostava ja omaperäinen. Lihota juttuja olematta kalavaleiden kuningatar… Ja ne alatyyliset, niille paikka on jossain muussa mediassa, puhumattakaan muista tautologisista toistoista. Unohda ne tai etenet ”häpeän saarella” koko pitkän matkan alusta loppuun heti ensiesiintymisellä. Tämä on sinun ensimmäinen suora lähetyksesi, vaikkakin rajatulle kohdeyleisölle.

Uni ei liiemmin viihtynyt silmässä edeltävänä yönä. Itsekriittinen minä kävi taistoa luovan hullun kanssa liiankin tasaväkisesti.  Ohjaava opettaja rohkaisi ja ruoski yhtä lailla. Saattoi ruoskinnallaan saada pienen kapinapoikasen heräämään vanhan vastarannan kiisken sydänalassa. Täällä ei anneta palautetta kuin asiasta. Hyvistä hetkistä ja niistä kehityskohteista. Lätinät sikseen. Ota vastaan ja omaksu. Jollet pysty käsittelemään asiallista palautetta, pystytkö tulevaisuudessa vastaanottamaan  tulevia kuulijoitasi ja heidän sanomaansa?

Edellisen suoran aikana alkanut mystinen palohälyttimen kaltainen ääni kesken lähetyksen, sai yllättäen liki patologiseksi päässeen jännityksen murtumaan ja naisen  tarttumaan työhön. Nopea mielikuvaharjoitus mikserin liukujen asennoista. Niistä samoista, joiden kanssa sormet olivat sotkeentuneet illan pimeinä treenitunteina radiotalossa,  ja saaneet itseluottamuksen painumaan reilusti pakkasen puolelle.

Tällä kertaa maltoin. Istuin tuolille, vaikka jalat loivat epätahtista rytmiä pöydän alla ja imin voimaa uutistenlukijakseni uhrautuneesta toverista. Lähetys alkoi, sormet alkoivat pikkuhiljaa totella käskyjä. Liu’ut nytkähtelivät suuntiinsa ja kielenkannat virittyivät puhetaajuudelle.  Miten juovuttava hetki. Maistiainen siitä, mitä työ voisi olla. Rinnassa kasvoi pakahduttava tyytyväisyys siitä, että tällä kertaa maltoin. En antanut itselleni lupaa paeta studion ovenkarmit kaulassa, vaan istuin ja hoidin homman kotiin. Tuotoksen taso oli eka kerraksi varsin kelvollinen saadun palautteen perusteella.

Olo elämäni ensimmäisen suoran jälkeen oli kuin maratonin juosseella. Endorfiinihumalassa tukevasti ja samalla pohjattoman onnellisen väsynyt. Se mikä on jännittävää, on kuunnella myöhemmin opintojen jo edettyä juuri tämä tekele uudestaan, ihan itse. Muistaa koko tunteiden sekametelisoppa ja tyytyväisyys siitä, että tähän minä pystyin.   Kenties sitten on jo havaittavissa sekin, mihin on tällä matkalla ensimmäisen jälkeen edennyt.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: