Mistä kumpuaa motivaatio? Halu olla paikalla, läsnä henkisesti ja fyysisesti. Heittäytyä tekemisen huumaavaan virtaan sitoutuen.
”Jospa onkin niin, että elän vain kerran”, lauletaan Neljän ruusun klassikkohitissä. Nyt ympärillämme on menossa vahva hetkessä elämisen mantra ja kulttuuri. Onko epämuodikasta olla harkitseva ja tehdä elämän pelisiirrot rauhassa miettien. Huomioiden ympärillä tilanteen ja sidosryhmät. Milloin on oikea aika itsekkyydelle ja tälle hetkelle?
Tekeminen, jossa oma minä on jatkuvasti henkisesti epämukavuusalueella, huolimatta siitä, että taidollisesti asiat ja faktat ovatkin jotakuinkin hallinnassa, muuttuu hyvästä yrityksestä huolimatta tarpomiseksi ja voimia kuluttavaksi ennen pitkää. Akkujen tyhjennyttyä ei kykene näkemään uutta elämänpolkua, vaikka polun mutkassa kompastuisi. Tarvitaan liki maanjäristyksen kaltainen herätys, ennen kuin reitti ulos paljastuu usvan seasta.
Havainto, että ennen pienetkin ajomatkat tuntuivat lähes ylivoimaisilta. Nyt pikkuvolkkarin harmaa nokka kaartaa viikoittain hyvällä nopeudella kohti Voionmaata. Välillä reissu Etelä-Suomen ja Hämeen reissu heitetään parikin kertaa viikossa. Silmäluomista on saanut varisteltua unihiekat huolimatta ajopäivien aikaisista aamuherätyksistä. Minähän olen aina ollut huono ajamaan pitkiä matkoja… Vai miten se olikaan?
Tahto oppia on vahva ja tällä hetkellä lähinnä puree hammasta ylimääräisten vapaapäivien osuessa viikolle. Kun ylimääräinen stressi on tekemisestä kaukana, löytyy motivaatio tekemiseen mielen sopukoista. Tunnetta on makusteltava, mussuteltava ja ihmeteltävä. Nautinto hulvahtaa syvälle koko vartaloon siitä, että vielä löytyy vahvaa halua tarttua uusiin täysin vanhasta tekemisestä eroaviin asioihin. Hämmentyneenä huomaa jopa ärsyyntyvänsä kaikista mutkista, jotka estävät ja hidastavat paneutumista uuteen. Voisi varmaan todeta, että nyt nauttii aivan kuin saisi huumetta suoneen, vieroitusoireita on havaittavissa puutetilanteessa ja vahvasti.
Opeteltavaa on siinä, että nyt ei tarvitse suorittaa kuin itselle. Voi hyvällä omalla tunnolla pitää vapaapäivistäkin kiinni ja tehdä niitä asioita, jotka voimaannuttavat ja tuntuvat juuri siihen hetkeen sopivilta. Mieltä juovuttaa tunne, että edessä on ihmisenkokoisia asioita ja se mitä juuri tekee riittää.