Omakotikolosta kimppakämppään

Saatuani opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta, täytyi arkipäivien asuminen miettiä täysin uudelta vinkkeliltä. Arjen raharealiteetit ohjasivat varsin tiukalla otteella tulevan opiskelijan asumismuodon valintaa. Vuosien keskituloisesta omakotiasumisesta matka kävi suvereenisti hämmästellen opiston asuntolaan. Opiston yksiössä naisenergia pursuaa oikein kolmella sydämellä. Niin, täällä jaetaan konkreettisesti koko elämä. Sopeudu tai kiristele hampaitasi.

WP_20140420_005Perheellisenä on työn myötä tullut juurruttua Etelä-Suomeen. Perhekoon kasvettua virallisten kriteerien mukaan suurperheeksi, ainoa järkevä vaihtoehto asunnoksi oli  kohtuuhintainen omakotikolo omenapuineen.  Kohtuuhintaisuus tarkoitti monelta osin pysähtymistä ja osittain myös elämän suolana olleiden muunlaisten intohimojen siirtämistä jonnekin tulevaisuuteen. Aamuruuhkassa istuskellessa ja päivän työlistaa läpikäydessä mielen perukoilla kiemurteli ajatuksenpoikanen kaiken mielekkyydestä.  ”Tietääpä, että miksi oikein työssä käy”, mantran tavoin huulille asti kirpoava manaus jokaisen laskunmaksukerran yhteydessä sai ponnistamaan vuoden toisensa jälkeen eteenpäin. Nomadin ajatusmatkailu pihan riippukeinussa jäi useimmiten vain haaveeksi.

IMG_20150820_204257Pienen pieni opiskelijayksiö, menneiden vuosikymmenten rakennustaiteen helmi kylpyhuoneen muovipinnoitteineen, tuntuu yllättävästi kodikkaalta. Ihan oma tila ja ihan omat tarpeellisimmat tavarat mukana. Ei arjen vaatimuksia, lupa olla ja keskittyä ihan täysillä omaan tekemiseen. Outoa ja juovuttavaa. Materian merkitys elämässä laskeutuu ihan erilaiselle tasolle. Paikallensa. Olemiseen ei tarvitakaan Arabian astiastoa, viini maistuu muovimukistakin hyvässä seurassa.

Viikonloput täyttyvät äitiyden roolisuorituksista pyykkivuorineen, itsehankituista harrastuksista, ruoanlaitosta. Arjesta. Koko elämänrytmi kääntyneenä kerralla päälaelleen. Kuinka omituista on astua opiskelijan huolettomista saappaista viikonloppuisin senhetkisen elämän käsikirjoitusta noudattamaan. Pieni alitajuntainen aprikointi aivosopukoissa,  kuinka kaikki yhdistetään, kun opiskeluvuosi on ohi. Paluu vanhaan kaavaan ei tunnu luontevalta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: