Älä pakota minua ajattelemaan. Miettimään milloin mitäkin otsa syvillä ryppyisillä uurteilla. Älä painosta ihmettelemään innottomasti asioita, joita en haluakaan tutkia syvemmin. Haluan tehdä ajattelutyöni omassa tahdissani, ihan rauhassa, kuin Havukka-ahon ajattelija ikään.
Ajattelua lanseerataan muoti-ilmiöksi milloin asiakaslähtöisenä ajatteluna, milloin filosofisena pohdintana, ajoittain henkisenä mindfullnessina, jogistisina harjoituksina tai vaikkapa eliminointitehtävinä sudokun muodossa. Ajattelu lienee väline, jolla selvitetään asiaan liittyvät tarpeelliset aktiviteetit. Mahdollistetaan mahdollisimman yksinkertainen, mutta briljantti lopputulos.
Havainto siitä, että taidan olla kellunut lastun tavoin vaiheesta toiseen ja vuodesta toiseen ilman suurempaa ajatusta, ei tunnu hyvältä. Olen mennä porhaltanut eteenpäin ilman selkeää tavoitetta ja omaa päätöstä siitä kuka ja mikä olen. Ilman omakohtaista asiakaslähtöistä ajattelua.
Sitkeys ei ole edes mediassa seksikäs puheenaihe. Luopuessani vakituisen työelämän mukaansa tuomasta pakotetusta ajattelusta tulinko samalla kääntämään selkäni myös sitkeydelle? Automaationa ojennetut tavoitteet ja itselle vain etäisesti merkitsevät ulkoiset tarpeet eivät houkuta aivokapasiteetin innokkaaseen käyttöön. Ei edes rahabonuksin. Oma halu selvittää ja ratkoa asioita saa tajunnanvirran irralliset ajatushattarat pakkautumaan aivosolukoissa tiedostoiksi. Innostaa tonkimaan ja ihmettelemään. Oppimaan kaiken tarpeellisen, ja vähän tarpeetontakin, käsillä olevan mysteerin ratkaisemista auttamaan.
Tehdessäni nykyisin kovasti muodissa olevaa alanvaihdosta radio- ja tv-toimittajaksi, toteutin pikkutytöstä saakka itäneen haaveen. Halusin ihmetellä elämää, ja kertoa kokemani tarinoina. Halusin antaa ajattelulle mahdollisuuden lentää haukan lailla vapaana. Tarve oli päästä hysteerisen tekemisen kaviouralta pois ja löytää mieltä kutkuttava sivutie. Mokoma kivikkoinen mutkapolku näyttää vaativan kulkijaltaan roppakaupalla myös sitkeyttä.
hocmomentum 