Hupsista, sitä ei siis voikaan itse päättää milloin vanheneminen on todellisuutta. Oikeasti vanhenemme joka päivä, sekunti sekunnilta. Mieli ei vain seuraa kropan ruttuuntumista läheskään samalla vauhdilla.
Tänään tämä neito koki itsensä hetkisen todella vanhaksi. Menin opiskelupaikkakunnalla koulun osoittamalle lääkärille. Nuorisolääkärille. Lääkäri kuin lääkäri, ei siinä mitään. Selässä olevien luomien poisto onnistuu kyllä. Tutkittiin, pohdittiin ja uusittiin läjä reseptejä siinä sivussa.
Hämmentyneenä lääkäri totesi, että täällä nuorisolääkärin huoneessa ei nyt ole vanhenemisesta johtuvista vaivoista ollenkaan materiaalia. ”Selässäsi on Verruca senilikset eli niin kutsutut vanhuuden syylät. Hyvälaatuisia ja raaputtamalla poistettavia eikä tikkejäkään tarvita. Ja itseasiassa kahden sijasta poistaisin näitä mieluusti kolme”, lääkäri jatkoi.
Hieno uutinen mokomien kutisevien ja murenevien pahkuroiden olemuksesta siis. Tajuntaan valui jokseenkin hitaasti, mutta varsin tukevasti, että kyseessä on erityisesti vanhenemiseen liittyvä asia. Perinnöllinenkin on mokoma. Taipumus pahkuroilla on lisääntyä ja täyttää kohteensa, joten lääkärin tekemästä rengasveitsellä raaputtelusta tullee loppuelämän satunnainen huvi.
Lääkärin tokaisu, että otetaan vielä tuosta jalastasi röntgenkuvat nivelrikon poissulkemiseksi, liittyen sitkeästi muutaman kuukauden matkassa kulkeneeseen polvivaivaan kruunasi tunnelman. Hiiskatti. Pitäisiköhän seuraavaksi katsoa googlesta vanhenemiseen liittyvät TOP10-sairauslistaukset. Jos mulla vaikka on mahdollisen alkavan dementian lisäksi lepra. Kuka voisi tietää googlea paremmin.
hocmomentum 