40+ – terveystarkastus tuli eteen viime syksynä. Minun kohdallani voisi puhua lähinnä miinus viidenkympin tarkastuksesta. Parempi kai myöhään kuin ei ollenkaan.
Menin tarkastukseen ehkä hivenen ylimielisenä. Kai minä, joka olen aina ollut itsestäni hyvin kehotietoinen, tiedän miten asiat ovat.
Elämällä on tapana opettaa lapsiansa. Myssy kouraan rutistettuna vaapuin ulos tohtorin pakeilta. Kipitin röntgeniin ja laboratoriokokeisiin.
Tulokset puhuivat karua kieltä — olen keski-ikäinen, runsaasti ”keskikokoinen”, jolla on jokunen elintaso-ongelmakin matkaan kerättynä. Ei ollut ollenkaan kivaa kuunnella tuloksia kohonneista verenpainelukemista tai katsella kohtuullisen suurta lukemaa mittanauhassa, joka oli hellällä kädellä asetettu vyötärön ympärille. Todellisuus tekee joskus kipeää. Nyt oli sellainen hetki.
Minua ei jätetty yksin kieriskelemään itsesäälissä. Napakalla otteella tohtori marssitti minut diabeteshoitajalle, fysioterapiaan, ja kaiken huipuksi joudun elämäntapamuutoskurssille.
Ennakkoasenteeni on jokaisessa vaiheessa ollut varsin kielteinen. Mitä ihmettä minä, joka uin, kävelen ja ratsastan, teen näillä palveluilla? Olisivat ohjanneet sinne koko Suomen ”Sohvaperunat” minun sijastani!
Olen nyt käynyt kahdessa palvelussa kolmesta, ja kuinka ollakaan, olen tullut kohdatuksi ja hoidetuksi. Pieniä asioita, mutta melkoisen tehokkaita.
Huomenna alkaa elämäntapamuutoskurssi. Kurssi sisältää ryhmätapaamisia muiden hyvästä elämästä nauttineiden kanssa. Lisäksi tiedossa on terveysimmeisten, psykologien ja personal trainereiden luentoja. Kaiken huipuksi jokainen suupala kirjataan puhelimessa olevaan sovellukseen, jotta kanssaryhmäläiset ja terveydenhoitaja voivat sitten kommentoida tekemiäni valintoja. Ahdistaa.
Jännittävää on, että tiedän varsin hyvin mistä kiikastaa. Kasvissyöjänkin pitää syödä säännöllisesti, ja hyvä olisi mutustaa päivän aikana vielä riittävästi proteiineja ja kuituja. Helppoa kuin mikä…. mutta kuinka ollakaan, arjessa mokoma ei toteudu niin helposti.
Mielenkiintoista on se, millaisia kommentteja tulen kevään aikana saamaan siitä, mitä suuhuni laitan. Eikö vegetaristi nyt joka tapauksessa ole niin sanotusti voittajien joukkueessa? Eihän pähkinöitä tai kuivahedelmiä voi liikaa popsia? Pepsi maxihan on dieettikolaa… ja sitä paitsi kasvikset ovat hiilareita. Ei kai noita hiilareita nyt tarvitse vegeimmeisenä enää pohtia?
Hieman ahdistavaa ja pelottavaa on asettua ison joukon arvioinnin kohteeksi. Olkoonkin, että arvioijat terveydenhoitajaa lukuunottamatta ovat samassa jamassa!
Perheen nuori totesi ykskantaan, että sinähän arvioit ponisi syömisiä päivätasolla koko ajan! Miksi tuo olisi sitten erilaista omien syömisiesi kanssa?
Perfektionistilla on suuri kiusaus olla kympin tyttö tässäkin haasteessa. Nyt kympin tytön pitäisi vielä opetella sallivuutta ja lempeyttä itseään kohtaan. Kaipa uudet opit kantavat hedelmää paremmin, jos ne toteutetaan hitaasti ja rauhan kautta.
hocmomentum 