Tekijä: Katri

Mitä opin radiofestivaaleista 2016?

Radiofestivaalien juontajakilpailu pidettiin eilen 20.4.2016 Tampereella. Olin yksi kuudesta juontajafinaaliin päässeistä kilpailijoista. Hassua kyllä, kaikki finalistit olivat Voionmaan koulutuskeskuksesta. Kilpailuasetelmaa oli vaikea luoda oman, rakkaaksikin käyneen, porukan kesken. Tsemppasimme toisiamme jännityksen hetkellä. Yhteenkuuluvaisuuden tunne oli vahva ja kannatteleva. Pohdimme yhdessä kanssaopiskelijoiden, ja yhden päivän ajan kanssakilpailijoiden kanssa, että mikä mahtaa olla syynä Voionmaan koulutuskeskuksen vahvaan…

Motivaatiokirje

Lähitulevaisuuteni on tällä hetkellä melko sumussa. Voionmaalla vietän enää kolme seuraavaa viikkoa. Sitten suuntaan työharjoitteluun Jyväskylään. Tässä hetkessä valmistaudun kisaamaan radiofestivaaleilla juontajakisassa ja tekemään omia viimeisiä Radio Palan lähetyksiä. Haikeutta on olossa, ja keskittyminen rakoilee mielen myllertäessä jo kesässä ja ensi syksyssä.  Tahto jatkaa media-alan parissa on olemassa. Tuo tahto sai vielä heittäytymään yhteishakuruljanssiin mukaan. Kirjoitin erääseen paikkaan ennakkotehtävänä vaadittua motivaatiokirjettä.…

Kuka voisi tietää googlea paremmin?

Hupsista, sitä ei siis voikaan itse päättää milloin vanheneminen on todellisuutta. Oikeasti vanhenemme joka päivä, sekunti sekunnilta. Mieli ei vain seuraa kropan ruttuuntumista läheskään samalla vauhdilla. Tänään tämä neito koki itsensä hetkisen todella vanhaksi. Menin opiskelupaikkakunnalla koulun osoittamalle lääkärille. Nuorisolääkärille. Lääkäri kuin lääkäri, ei siinä mitään. Selässä olevien luomien poisto onnistuu kyllä. Tutkittiin, pohdittiin ja uusittiin läjä reseptejä siinä…

Arki kolmin silmin

Teimme opiskelutyönä kolmen hengen voimin lyhyen kuvauksen arjestamme. Katselimme elämäämme, valitsimme, hylkäsimme ja kuvasimme. Koosteesta välittyy kolmen erilaisen naisen arkitarina. Elämän monimuotoisuus koottuna kuvareportaasiin. Arjen määritelmä ja toisaalta määrittelemättömyys korostuvat. Tässä hetkessä, juuri tänään, arki näyttäytyy näin. Reportaasin tekeminen oli voimaannuttava kokemus. Vahvoja ja koskettavia keskusteluja käytiin työtä tehdessä. Ryhmäytymisen helppous, jokaisen tarve tehdä ja kokea, jättää oma kädenjälkensä, sai liikuttumaan.…

Benjihyppyä rispaantuneella köydellä

Sitä voisi kuvailla benjihypyksi rispaantuneella köydellä tai soutamiseksi ilman airoja. Tunnetta, joka  ajoittain raskain ottein ravistaa sisuksia. ”Entä jos”-lause maistuu happamalta epävarmuudella kostutetuilla huulilla. Huolella määritelty minuus on hetkessä tallautunut murusiksi. Haparoiva mieli  löytää itsestä otollisen kasvualustan. Sekava epävarmuuden tunne muhii ja möyhöttyy kipuilevassa sielussa.  Ruokkii itse itseään. Tunne kumpuaa ulos valtavina tyrskyinä, ja varmasti väärään aikaan. Taivaita…

Älä pakota minua ajattelemaan

Älä pakota minua ajattelemaan. Miettimään milloin mitäkin otsa syvillä ryppyisillä uurteilla. Älä painosta ihmettelemään innottomasti asioita, joita en haluakaan tutkia syvemmin.  Haluan tehdä ajattelutyöni omassa tahdissani, ihan rauhassa, kuin Havukka-ahon ajattelija ikään. Ajattelua lanseerataan muoti-ilmiöksi  milloin asiakaslähtöisenä ajatteluna, milloin  filosofisena pohdintana, ajoittain henkisenä mindfullnessina, jogistisina harjoituksina tai vaikkapa eliminointitehtävinä sudokun muodossa. Ajattelu lienee väline, jolla selvitetään asiaan liittyvät tarpeelliset aktiviteetit. Mahdollistetaan mahdollisimman yksinkertainen, mutta briljantti lopputulos.…

Epämukavuusalueella striimailua

Opiskelu teettää asioita. Nyt edessä oli alunalkujaan kuuden videopelin läpikäynti professionaalien opastuksella tai lähinnä pikkuvinkeillä ilman tarkempaa juonipaljastusta. Täytyy sanoa, että todellinen luonnonlahjakkuus piileskeli hetkessä kaukana pelipaikalta!

Huomennakin ehtii

Kännykän kello kilahtaa korvan vieressä. Ilmoittaa tylysti uniajan olevan tällä erää ohi. Vilkaisen kelloa ja valmistaudun kömpimään suloisen unisen lämpimästä pesästä viileään huoneeseen. Unista mieltä kaihertaa  hapuileva ajatus. Tänäänhän on vapaapäivä! Tyytyväisenä hymähtäen työnnän villasukkaiset jalkani takaisin peittokasan uumeniin ja suljen silmäni uudelleen. Siitä on kauan, kun on pystynyt henkisesti antamaan itselle todellisen vapaapäivän. Ilman takaraivossa jomottavaa listaa…

Jokaisen täytyy tuntea kuuluvansa ryhmään

Ihminen on laumaeläin. Jokaisen täytyy saada tuntea kuuluvansa johonkin porukkaan, edes hatarasti. Oma minuus määrittyy erilaisten ryhmien kautta. Voin raamittaa itseni lyhyesti tällä hetkellä määreillä  äiti, naimisissa, nainen, opiskelija ja  ratsastaja. Jokainen näistä sanoista herättää erilaisen tunteen ja tunnelman. Tämä vuosi on yksi niistä harvoista vuosista, jolloin on ollut helppo hengittää mukana opiskelijajoukossa. Vanhempana, vain ”hivenen” nuoren aikuisuuden…

Juuret irrallaan- kuka ja mistä olen?

Matkasin kohti Jyväskylää päästäkseni keskustelemaan tulevan kevään harjoittelupaikasta Radio Keski-Suomessa. Matkan varrella pysähdyin Jari -Pekassa. Yhtäkkiä, kesken auton tankkaamisen, tajuntaan iski keskisuomalaisuus. Ympärillä touhuavien ihmisten puheen nuotti, eleet ja tapa liikkua ovat puhdasta keskisuomalaisuutta aidoimmillaan. Keskisuomalaisuus mielletään lähes murteettomaksi, liki hajuttomaksi ja mauttomaksi asiaksi. Silti, siinä tankatessani, tunnistin erilaisuuden eteläsuomalaiseen nuottiin. Kotoisan tuttuuden tunteen valuessa salakavalasti jäseniini huomasin kassalla…