Ensimmäiset kaksi viikkoa takana elämäntapamuutosta. Kännykkään on asennettu MealLogger-sovellus, johon otan jokaisesta suupalasta kuvia. Jokaisesta. Joka päivä. Sain myös kunnian olla Yle Helsingin haastattelussa muutos-ryhmämme edustajana. Yhtäaikaa ihanaa, mutta samalla melkoisen stressaavaa. Entäpä, jos keväällä tehtävässä seurantajutussa ilmenee, että elämäntapamuutos on jäänyt pelkäksi sanahelinäksi? Oma haasteensa on olla rehellinen itselleen. Ahdistus on vaihtunut ehkä hivenen…
Kategoria: elämä
Uuden äärellä
40+ – terveystarkastus tuli eteen viime syksynä. Minun kohdallani voisi puhua lähinnä miinus viidenkympin tarkastuksesta. Parempi kai myöhään kuin ei ollenkaan. Menin tarkastukseen ehkä hivenen ylimielisenä. Kai minä, joka olen aina ollut itsestäni hyvin kehotietoinen, tiedän miten asiat ovat. Elämällä on tapana opettaa lapsiansa. Myssy kouraan rutistettuna vaapuin ulos tohtorin pakeilta. Kipitin röntgeniin ja laboratoriokokeisiin.…
Monta pientä tarinaa ja silti yksi
Oivalsin, että elämäni koostuu lukemattomista tarinoista ja silti kuitenkin yhdestä. Elämässäni on kerroksittain novelleja, runoja, rakkauslauluja, draamaa ja komediaa. Kerrokset eivät ole kronologisessa, saati aihepiireittäin, järjestyksessä. Kaikkia löytyy, ne ovat sikin sokin, limittäin ja lomittain – lyhyitä, pitkiä, jatkokertomuksia ja yksittäisiä episodeja. Joitakin tarinoista muistelen kaipuulla ja rakkaudella. Joitakin lukuja elämästäni en välitä avata enää…
Toivoton tuottavuus – vaikka masennuslääkkeillä
Verkkolehti Taajuudessa ilmestyy tänä lukuvuonna kirjoittamani viiden kolumnin sarja opiskeluun liittyvistä asioista. Jaan kolumnit tänne Hocmomentumin puolelle – ovathan ne kuitenkin osa tätä samaa kasvamisen matkaa. Alla katkelma 8.11.16 julkaistusta tekstistä: ”Hallitus näyttää hyväksyvän paremmin masennuslääkkeitä käyttävän työntekijän kuin terveen ja tuottavan ihmisen, kirjoittaa Katri Ojanen uuden kolumnisarjansa ensimmäisessä osassa. Törmäsin ajopuuna karille liki kahdenkymmenen ahkeran työvuoden…
Tyhmiä kysymyksiä, kielitaidottomuutta ja myötähäpeää
Istun kesämökissä Keiteleen rannalla, ympärillä on niin hiljaista, että se melkein häiritsee. Omaan puheeseen ja sanavalintoihin on solahtanut keskisuomalainen nuotti kuin varkain. Mietin kulunutta kahta kuukautta. Opiskelijaksi heittäytyminen on sujunut yllättävän helposti, jos ei oteta lukuun puuttuvaa kielitaitoa. Lähes päivittäin löydän itseni tilanteesta, jossa en ole ollenkaan varma, mitä tulee tehdä tai miten reagoida. Katson puhujaa hajamielinen hymy…
Nuori kapinallinen keski-ikäinen
Katja Kallio tokaisee kolumnissaan ”Lapsia ja aikuisia”, Image 6-7/2016, että ihmisten tulisi olla elämänsä aikana nuori, keski-ikäinen ja vanha, ja mielellään tässä järjestyksessä. Tuleva syksy jännittää niin kuin ekaluokkalaista kuuluukin. Vuosien työelämän jälkeen astun loppukuusta medianomi-opiskelijan saappaisiin. Metropoliassa alkaa ensimmäinen neljästä tulevasta opiskeluvuodesta. Selkeä periodi, jolla on alku, loppu ja tavoite. Nähtäväksi jää, mikä on suhtautuminen mummokiintiön edustajaan ammattikorkeakouluopinnoissa. Päiväopinnoissa…
Keski-ikäinen pääsykoerumbassa
Tuntui haastavalta kirjoittaa asia kaikelle kansalle Facebookissa. Tunnustaa, että keski-ikäinen naisenpuoli oli asettautunut samalle viivalle nuorempien kanssa. Tunnustaa, että aion pärjätä, ja löytää tavan päästä kiinni opintoihin tavalla tai toisella. Pelko ja häpeä epäonnistumisesta ovat olleet riesana. Ajattelin kuitenkin, ettei mahdollinen hopea ole turmioksi. Päätin keväällä yhteishakujen aikaan, että jatkan media-alan parissa. Täytin hakublanketit, tein…
Motivaatiokirje
Lähitulevaisuuteni on tällä hetkellä melko sumussa. Voionmaalla vietän enää kolme seuraavaa viikkoa. Sitten suuntaan työharjoitteluun Jyväskylään. Tässä hetkessä valmistaudun kisaamaan radiofestivaaleilla juontajakisassa ja tekemään omia viimeisiä Radio Palan lähetyksiä. Haikeutta on olossa, ja keskittyminen rakoilee mielen myllertäessä jo kesässä ja ensi syksyssä. Tahto jatkaa media-alan parissa on olemassa. Tuo tahto sai vielä heittäytymään yhteishakuruljanssiin mukaan. Kirjoitin erääseen paikkaan ennakkotehtävänä vaadittua motivaatiokirjettä.…
Kuka voisi tietää googlea paremmin?
Hupsista, sitä ei siis voikaan itse päättää milloin vanheneminen on todellisuutta. Oikeasti vanhenemme joka päivä, sekunti sekunnilta. Mieli ei vain seuraa kropan ruttuuntumista läheskään samalla vauhdilla. Tänään tämä neito koki itsensä hetkisen todella vanhaksi. Menin opiskelupaikkakunnalla koulun osoittamalle lääkärille. Nuorisolääkärille. Lääkäri kuin lääkäri, ei siinä mitään. Selässä olevien luomien poisto onnistuu kyllä. Tutkittiin, pohdittiin ja uusittiin läjä reseptejä siinä…
Arki kolmin silmin
Teimme opiskelutyönä kolmen hengen voimin lyhyen kuvauksen arjestamme. Katselimme elämäämme, valitsimme, hylkäsimme ja kuvasimme. Koosteesta välittyy kolmen erilaisen naisen arkitarina. Elämän monimuotoisuus koottuna kuvareportaasiin. Arjen määritelmä ja toisaalta määrittelemättömyys korostuvat. Tässä hetkessä, juuri tänään, arki näyttäytyy näin. Reportaasin tekeminen oli voimaannuttava kokemus. Vahvoja ja koskettavia keskusteluja käytiin työtä tehdessä. Ryhmäytymisen helppous, jokaisen tarve tehdä ja kokea, jättää oma kädenjälkensä, sai liikuttumaan.…
hocmomentum 