Oivalsin, että elämäni koostuu lukemattomista tarinoista ja silti kuitenkin yhdestä. Elämässäni on kerroksittain novelleja, runoja, rakkauslauluja, draamaa ja komediaa. Kerrokset eivät ole kronologisessa, saati aihepiireittäin, järjestyksessä. Kaikkia löytyy, ne ovat sikin sokin, limittäin ja lomittain – lyhyitä, pitkiä, jatkokertomuksia ja yksittäisiä episodeja. Joitakin tarinoista muistelen kaipuulla ja rakkaudella. Joitakin lukuja elämästäni en välitä avata enää…
Kategoria: elämän värit
Vain kunnolla mokaamalla voit oppia
Viime perjantaina olin uuvuksissa kuin pitkän maratonjuoksun jälkeen – väsynyt ja ihan hitusen verran ylpeä itsestäni. Selvisin kuin selvisinkin! Koulu on alkanut viimein toden teolla. Ensimmäinen orientaatioviikko sujui kevyessä lennossa – koulun sääntöjä ja toimintatapoja ihmetellen. Toisella viikolla edessä oli luentoja siitä, mitä on tarkoitus käytännössä oppia ja osata. Puolet asioista sujahti otsalohkon läpi jonnekin syvälle…
Keski-ikäinen pääsykoerumbassa
Tuntui haastavalta kirjoittaa asia kaikelle kansalle Facebookissa. Tunnustaa, että keski-ikäinen naisenpuoli oli asettautunut samalle viivalle nuorempien kanssa. Tunnustaa, että aion pärjätä, ja löytää tavan päästä kiinni opintoihin tavalla tai toisella. Pelko ja häpeä epäonnistumisesta ovat olleet riesana. Ajattelin kuitenkin, ettei mahdollinen hopea ole turmioksi. Päätin keväällä yhteishakujen aikaan, että jatkan media-alan parissa. Täytin hakublanketit, tein…
Mitä opin radiofestivaaleista 2016?
Radiofestivaalien juontajakilpailu pidettiin eilen 20.4.2016 Tampereella. Olin yksi kuudesta juontajafinaaliin päässeistä kilpailijoista. Hassua kyllä, kaikki finalistit olivat Voionmaan koulutuskeskuksesta. Kilpailuasetelmaa oli vaikea luoda oman, rakkaaksikin käyneen, porukan kesken. Tsemppasimme toisiamme jännityksen hetkellä. Yhteenkuuluvaisuuden tunne oli vahva ja kannatteleva. Pohdimme yhdessä kanssaopiskelijoiden, ja yhden päivän ajan kanssakilpailijoiden kanssa, että mikä mahtaa olla syynä Voionmaan koulutuskeskuksen vahvaan…
Kuka voisi tietää googlea paremmin?
Hupsista, sitä ei siis voikaan itse päättää milloin vanheneminen on todellisuutta. Oikeasti vanhenemme joka päivä, sekunti sekunnilta. Mieli ei vain seuraa kropan ruttuuntumista läheskään samalla vauhdilla. Tänään tämä neito koki itsensä hetkisen todella vanhaksi. Menin opiskelupaikkakunnalla koulun osoittamalle lääkärille. Nuorisolääkärille. Lääkäri kuin lääkäri, ei siinä mitään. Selässä olevien luomien poisto onnistuu kyllä. Tutkittiin, pohdittiin ja uusittiin läjä reseptejä siinä…
Arki kolmin silmin
Teimme opiskelutyönä kolmen hengen voimin lyhyen kuvauksen arjestamme. Katselimme elämäämme, valitsimme, hylkäsimme ja kuvasimme. Koosteesta välittyy kolmen erilaisen naisen arkitarina. Elämän monimuotoisuus koottuna kuvareportaasiin. Arjen määritelmä ja toisaalta määrittelemättömyys korostuvat. Tässä hetkessä, juuri tänään, arki näyttäytyy näin. Reportaasin tekeminen oli voimaannuttava kokemus. Vahvoja ja koskettavia keskusteluja käytiin työtä tehdessä. Ryhmäytymisen helppous, jokaisen tarve tehdä ja kokea, jättää oma kädenjälkensä, sai liikuttumaan.…
Benjihyppyä rispaantuneella köydellä
Sitä voisi kuvailla benjihypyksi rispaantuneella köydellä tai soutamiseksi ilman airoja. Tunnetta, joka ajoittain raskain ottein ravistaa sisuksia. ”Entä jos”-lause maistuu happamalta epävarmuudella kostutetuilla huulilla. Huolella määritelty minuus on hetkessä tallautunut murusiksi. Haparoiva mieli löytää itsestä otollisen kasvualustan. Sekava epävarmuuden tunne muhii ja möyhöttyy kipuilevassa sielussa. Ruokkii itse itseään. Tunne kumpuaa ulos valtavina tyrskyinä, ja varmasti väärään aikaan. Taivaita…
Huomennakin ehtii
Kännykän kello kilahtaa korvan vieressä. Ilmoittaa tylysti uniajan olevan tällä erää ohi. Vilkaisen kelloa ja valmistaudun kömpimään suloisen unisen lämpimästä pesästä viileään huoneeseen. Unista mieltä kaihertaa hapuileva ajatus. Tänäänhän on vapaapäivä! Tyytyväisenä hymähtäen työnnän villasukkaiset jalkani takaisin peittokasan uumeniin ja suljen silmäni uudelleen. Siitä on kauan, kun on pystynyt henkisesti antamaan itselle todellisen vapaapäivän. Ilman takaraivossa jomottavaa listaa…
Multitaskauksesta täyteen pysähdykseen
Taannoin tuli istuttua autossa useamman sadan kilometrin matka. Olo oli melkoisen rento huolimatta siitä, että päivälle oli tulossa pituutta ja erilaisia vaiheita paljon. Mieli harhaili keskeneräisissä ja päättymättömissä aiheissa ajokilometrien taittuessa. Välillä ajatuksia siivitti aiheesta ja melkoisesti aiheen vierestä rupattelu miehen kanssa. Pohdittua tuli elämälle asetettua suuntaa ja syksyn uusia vaiheita. Yhtä mieltä olimme siitä, että…
hocmomentum 