Verkkolehti Taajuudessa ilmestyy tänä lukuvuonna kirjoittamani viiden kolumnin sarja opiskeluun liittyvistä asioista. Jaan kolumnit tänne Hocmomentumin puolelle – ovathan ne kuitenkin osa tätä samaa kasvamisen matkaa. Alla katkelma 8.11.16 julkaistusta tekstistä: ”Hallitus näyttää hyväksyvän paremmin masennuslääkkeitä käyttävän työntekijän kuin terveen ja tuottavan ihmisen, kirjoittaa Katri Ojanen uuden kolumnisarjansa ensimmäisessä osassa. Törmäsin ajopuuna karille liki kahdenkymmenen ahkeran työvuoden…
Kategoria: opiskelu
Tyhmiä kysymyksiä, kielitaidottomuutta ja myötähäpeää
Istun kesämökissä Keiteleen rannalla, ympärillä on niin hiljaista, että se melkein häiritsee. Omaan puheeseen ja sanavalintoihin on solahtanut keskisuomalainen nuotti kuin varkain. Mietin kulunutta kahta kuukautta. Opiskelijaksi heittäytyminen on sujunut yllättävän helposti, jos ei oteta lukuun puuttuvaa kielitaitoa. Lähes päivittäin löydän itseni tilanteesta, jossa en ole ollenkaan varma, mitä tulee tehdä tai miten reagoida. Katson puhujaa hajamielinen hymy…
Vain kunnolla mokaamalla voit oppia
Viime perjantaina olin uuvuksissa kuin pitkän maratonjuoksun jälkeen – väsynyt ja ihan hitusen verran ylpeä itsestäni. Selvisin kuin selvisinkin! Koulu on alkanut viimein toden teolla. Ensimmäinen orientaatioviikko sujui kevyessä lennossa – koulun sääntöjä ja toimintatapoja ihmetellen. Toisella viikolla edessä oli luentoja siitä, mitä on tarkoitus käytännössä oppia ja osata. Puolet asioista sujahti otsalohkon läpi jonnekin syvälle…
Keski-ikäinen pääsykoerumbassa
Tuntui haastavalta kirjoittaa asia kaikelle kansalle Facebookissa. Tunnustaa, että keski-ikäinen naisenpuoli oli asettautunut samalle viivalle nuorempien kanssa. Tunnustaa, että aion pärjätä, ja löytää tavan päästä kiinni opintoihin tavalla tai toisella. Pelko ja häpeä epäonnistumisesta ovat olleet riesana. Ajattelin kuitenkin, ettei mahdollinen hopea ole turmioksi. Päätin keväällä yhteishakujen aikaan, että jatkan media-alan parissa. Täytin hakublanketit, tein…
Mitä opin radiofestivaaleista 2016?
Radiofestivaalien juontajakilpailu pidettiin eilen 20.4.2016 Tampereella. Olin yksi kuudesta juontajafinaaliin päässeistä kilpailijoista. Hassua kyllä, kaikki finalistit olivat Voionmaan koulutuskeskuksesta. Kilpailuasetelmaa oli vaikea luoda oman, rakkaaksikin käyneen, porukan kesken. Tsemppasimme toisiamme jännityksen hetkellä. Yhteenkuuluvaisuuden tunne oli vahva ja kannatteleva. Pohdimme yhdessä kanssaopiskelijoiden, ja yhden päivän ajan kanssakilpailijoiden kanssa, että mikä mahtaa olla syynä Voionmaan koulutuskeskuksen vahvaan…
Motivaatiokirje
Lähitulevaisuuteni on tällä hetkellä melko sumussa. Voionmaalla vietän enää kolme seuraavaa viikkoa. Sitten suuntaan työharjoitteluun Jyväskylään. Tässä hetkessä valmistaudun kisaamaan radiofestivaaleilla juontajakisassa ja tekemään omia viimeisiä Radio Palan lähetyksiä. Haikeutta on olossa, ja keskittyminen rakoilee mielen myllertäessä jo kesässä ja ensi syksyssä. Tahto jatkaa media-alan parissa on olemassa. Tuo tahto sai vielä heittäytymään yhteishakuruljanssiin mukaan. Kirjoitin erääseen paikkaan ennakkotehtävänä vaadittua motivaatiokirjettä.…
Älä pakota minua ajattelemaan
Älä pakota minua ajattelemaan. Miettimään milloin mitäkin otsa syvillä ryppyisillä uurteilla. Älä painosta ihmettelemään innottomasti asioita, joita en haluakaan tutkia syvemmin. Haluan tehdä ajattelutyöni omassa tahdissani, ihan rauhassa, kuin Havukka-ahon ajattelija ikään. Ajattelua lanseerataan muoti-ilmiöksi milloin asiakaslähtöisenä ajatteluna, milloin filosofisena pohdintana, ajoittain henkisenä mindfullnessina, jogistisina harjoituksina tai vaikkapa eliminointitehtävinä sudokun muodossa. Ajattelu lienee väline, jolla selvitetään asiaan liittyvät tarpeelliset aktiviteetit. Mahdollistetaan mahdollisimman yksinkertainen, mutta briljantti lopputulos.…
Jokaisen täytyy tuntea kuuluvansa ryhmään
Ihminen on laumaeläin. Jokaisen täytyy saada tuntea kuuluvansa johonkin porukkaan, edes hatarasti. Oma minuus määrittyy erilaisten ryhmien kautta. Voin raamittaa itseni lyhyesti tällä hetkellä määreillä äiti, naimisissa, nainen, opiskelija ja ratsastaja. Jokainen näistä sanoista herättää erilaisen tunteen ja tunnelman. Tämä vuosi on yksi niistä harvoista vuosista, jolloin on ollut helppo hengittää mukana opiskelijajoukossa. Vanhempana, vain ”hivenen” nuoren aikuisuuden…
Yritätkö vai teetkö tosissasi?
Paluu vanhoihin muistoihin tuo silloin tällöin eteen viisauksia. Asioita tai oikeammin ajatuksen pehmeitä hipaisuja tavasta, jolla on halunnut viedä elämäänsä eteenpäin. Surullista on havaita, kuinka vähän ajatushaikuista on todellisuudessa muuttunut toiminnaksi. Viimeisimpänä ajatuksena silmien eteen nousi jonkun viisaan lausahdus, että on deletoinut sanavarastostaan kokonaan sanan ”yritän” ja korvannut mokoman kokonaan sanalla ”teen”. Yksinkertaisuudessaan nerokas ajatuskulman muutos. Poistetaan epäonnistumisen mahdollisuus jo kättelyssä.…
Epäröinti laskeutunut painavana mieleen
Jotkut kutsuvat tilaa ”valkoisen paperin” -syndroomaksi. Osuvampi sanonta radiotoimittajaopiskelijan kohdalla lienee ”mykän mikin” -tauti. Epäröinti oppimiskyvystä ja riittävästä luovuudesta on laskeutunut painavana mielen perukoille. Alun huuma on vaihtunut arjen taaperrukseen. Tekemisestä pitäisi löytyä päivä päivältä enemmän osaamista. Vaan kun ei löydy. Ajatus takkuaa ja puheenaiheet piilottelevat aivokuorikon takalaitamilla suostumatta pukeutumaan sanoiksi. Ensimmäistä kertaa ajomatka opistolle on pitkä. Mielessä myllertävät arkiset…
hocmomentum 