Ensimmäiset kaksi viikkoa takana elämäntapamuutosta. Kännykkään on asennettu MealLogger-sovellus, johon otan jokaisesta suupalasta kuvia. Jokaisesta. Joka päivä. Sain myös kunnian olla Yle Helsingin haastattelussa muutos-ryhmämme edustajana. Yhtäaikaa ihanaa, mutta samalla melkoisen stressaavaa. Entäpä, jos keväällä tehtävässä seurantajutussa ilmenee, että elämäntapamuutos on jäänyt pelkäksi sanahelinäksi? Oma haasteensa on olla rehellinen itselleen. Ahdistus on vaihtunut ehkä hivenen…
Kategoria: terveys
Uuden äärellä
40+ – terveystarkastus tuli eteen viime syksynä. Minun kohdallani voisi puhua lähinnä miinus viidenkympin tarkastuksesta. Parempi kai myöhään kuin ei ollenkaan. Menin tarkastukseen ehkä hivenen ylimielisenä. Kai minä, joka olen aina ollut itsestäni hyvin kehotietoinen, tiedän miten asiat ovat. Elämällä on tapana opettaa lapsiansa. Myssy kouraan rutistettuna vaapuin ulos tohtorin pakeilta. Kipitin röntgeniin ja laboratoriokokeisiin.…
Nuori kapinallinen keski-ikäinen
Katja Kallio tokaisee kolumnissaan ”Lapsia ja aikuisia”, Image 6-7/2016, että ihmisten tulisi olla elämänsä aikana nuori, keski-ikäinen ja vanha, ja mielellään tässä järjestyksessä. Tuleva syksy jännittää niin kuin ekaluokkalaista kuuluukin. Vuosien työelämän jälkeen astun loppukuusta medianomi-opiskelijan saappaisiin. Metropoliassa alkaa ensimmäinen neljästä tulevasta opiskeluvuodesta. Selkeä periodi, jolla on alku, loppu ja tavoite. Nähtäväksi jää, mikä on suhtautuminen mummokiintiön edustajaan ammattikorkeakouluopinnoissa. Päiväopinnoissa…
Kuka voisi tietää googlea paremmin?
Hupsista, sitä ei siis voikaan itse päättää milloin vanheneminen on todellisuutta. Oikeasti vanhenemme joka päivä, sekunti sekunnilta. Mieli ei vain seuraa kropan ruttuuntumista läheskään samalla vauhdilla. Tänään tämä neito koki itsensä hetkisen todella vanhaksi. Menin opiskelupaikkakunnalla koulun osoittamalle lääkärille. Nuorisolääkärille. Lääkäri kuin lääkäri, ei siinä mitään. Selässä olevien luomien poisto onnistuu kyllä. Tutkittiin, pohdittiin ja uusittiin läjä reseptejä siinä…
Huomennakin ehtii
Kännykän kello kilahtaa korvan vieressä. Ilmoittaa tylysti uniajan olevan tällä erää ohi. Vilkaisen kelloa ja valmistaudun kömpimään suloisen unisen lämpimästä pesästä viileään huoneeseen. Unista mieltä kaihertaa hapuileva ajatus. Tänäänhän on vapaapäivä! Tyytyväisenä hymähtäen työnnän villasukkaiset jalkani takaisin peittokasan uumeniin ja suljen silmäni uudelleen. Siitä on kauan, kun on pystynyt henkisesti antamaan itselle todellisen vapaapäivän. Ilman takaraivossa jomottavaa listaa…
Kuumehorkkaisena ja yksin
Syksyn tautivyöry on saanut taas kiinni. Katselin jokapäiväistä muistojen historiaa naamakirjasta ja tajusin, että virukset ovat aikatauluttaneet hyökkäyksensä jo kuuden vuoden ajalta marraskuun puoliväliin. Melkoisen täsmällistä ja ärsyttävää. Pitääköhän ensi vuodeksi kirjata kalenteriin jo valmiiksi, ettei varaa tähän vuodenaikaan mitään tärkeää tehtävää. Vetäytyy talviunille poteroon ja odottaa. Sairastuu sitä kuitenkin. Viimeviikkoinen paluumatka opistolle tuntui raskaalta. Istuin autossa koko matkan…