Avainsana: eka kerta

Tyhmiä kysymyksiä, kielitaidottomuutta ja myötähäpeää

Istun kesämökissä Keiteleen rannalla, ympärillä on niin hiljaista, että se melkein häiritsee. Omaan puheeseen ja sanavalintoihin on solahtanut keskisuomalainen nuotti kuin varkain. Mietin kulunutta kahta kuukautta. Opiskelijaksi heittäytyminen on sujunut yllättävän helposti, jos ei oteta lukuun puuttuvaa kielitaitoa. Lähes päivittäin löydän itseni tilanteesta, jossa  en ole ollenkaan varma, mitä tulee tehdä tai miten reagoida. Katson puhujaa hajamielinen hymy…

Vain kunnolla mokaamalla voit oppia

Viime perjantaina olin uuvuksissa kuin pitkän maratonjuoksun jälkeen – väsynyt ja ihan hitusen verran ylpeä itsestäni. Selvisin kuin selvisinkin! Koulu on alkanut viimein toden teolla. Ensimmäinen orientaatioviikko sujui kevyessä lennossa – koulun sääntöjä ja toimintatapoja ihmetellen. Toisella viikolla edessä oli luentoja siitä, mitä on tarkoitus käytännössä oppia ja osata. Puolet asioista sujahti otsalohkon läpi jonnekin syvälle…

Benjihyppyä rispaantuneella köydellä

Sitä voisi kuvailla benjihypyksi rispaantuneella köydellä tai soutamiseksi ilman airoja. Tunnetta, joka  ajoittain raskain ottein ravistaa sisuksia. ”Entä jos”-lause maistuu happamalta epävarmuudella kostutetuilla huulilla. Huolella määritelty minuus on hetkessä tallautunut murusiksi. Haparoiva mieli  löytää itsestä otollisen kasvualustan. Sekava epävarmuuden tunne muhii ja möyhöttyy kipuilevassa sielussa.  Ruokkii itse itseään. Tunne kumpuaa ulos valtavina tyrskyinä, ja varmasti väärään aikaan. Taivaita…

Repäise itsesi irti

Vain itseänsä voi muuttaa  epätyydyttävässä toimintakuviossa. Sen tajuamiseen on mennyt suhteettoman monta vuotta. Monta pitkää vuotta, jolloin päivät tuntuivat suurelta osin selviämiseltä rastista toiseen. Hyvät ja kauniit hetket laimentuivat vetiseksi kurriksi tai pahimmillaan  piimivät happamaksi ennen kuin edes ehtivät antaa oikeaa täyteläistä elämänmakuista aromia. Elämän värit ympärillä haalistuivat, keittiön pöydällä olevasta syksyn punaposkisesta omenasta  tuijotti…

Karmit kaulassa

Vatsanpohjaa poltti ja kipristeli jo vuorokausi ennakkoon. Kaikki mahdolliset rentoutusmenetelmät viuhuivat pääkopassa. Yksikään niistä ei tarttunut tajuntaan siinä mittakaavassa, että siitä olisi ollut merkittävästi apua. Nainen oli kipsissä ja pahasti. Tajuntaan koetti päästä ajatus siitä, että jokainen kanssaopiskelija on vuorollaan samassa piinapenkissä. Koko luokka kuuntelee tekeleesi ja suoritustasi arvioidaan teknisesti. Puhettakin pitäisi irrota, mieluummin jostakin sellaisesta aiheesta, jota joku…

Joka päivä uusi ”eka” kerta

Ajatus havahdutti ja pysäytti. Tänä syksynä tähän mennessä jokainen uusi päivä on ollut  ainutkertainen ensimmäinen kerta jollakin elämän osa-alueella.  Aamulla herätessä ei ole välttämättä päivän kulusta kuin kevyt raami olemassa, useimmiten ei sitäkään. Ja täällä erityisesti, kuten elämässä yleensäkin, asioilla pakkaa olemaan aivan oma kulkusuuntansa suhteessa suunnitelmiin. Syksyn aikana eteen tulleet uudet asiat ovat olleet käsiteltäviä, ihmisenkokoisia…