Oivalsin, että elämäni koostuu lukemattomista tarinoista ja silti kuitenkin yhdestä. Elämässäni on kerroksittain novelleja, runoja, rakkauslauluja, draamaa ja komediaa. Kerrokset eivät ole kronologisessa, saati aihepiireittäin, järjestyksessä. Kaikkia löytyy, ne ovat sikin sokin, limittäin ja lomittain – lyhyitä, pitkiä, jatkokertomuksia ja yksittäisiä episodeja. Joitakin tarinoista muistelen kaipuulla ja rakkaudella. Joitakin lukuja elämästäni en välitä avata enää…
Avainsana: ikä
Toivoton tuottavuus – vaikka masennuslääkkeillä
Verkkolehti Taajuudessa ilmestyy tänä lukuvuonna kirjoittamani viiden kolumnin sarja opiskeluun liittyvistä asioista. Jaan kolumnit tänne Hocmomentumin puolelle – ovathan ne kuitenkin osa tätä samaa kasvamisen matkaa. Alla katkelma 8.11.16 julkaistusta tekstistä: ”Hallitus näyttää hyväksyvän paremmin masennuslääkkeitä käyttävän työntekijän kuin terveen ja tuottavan ihmisen, kirjoittaa Katri Ojanen uuden kolumnisarjansa ensimmäisessä osassa. Törmäsin ajopuuna karille liki kahdenkymmenen ahkeran työvuoden…
Tyhmiä kysymyksiä, kielitaidottomuutta ja myötähäpeää
Istun kesämökissä Keiteleen rannalla, ympärillä on niin hiljaista, että se melkein häiritsee. Omaan puheeseen ja sanavalintoihin on solahtanut keskisuomalainen nuotti kuin varkain. Mietin kulunutta kahta kuukautta. Opiskelijaksi heittäytyminen on sujunut yllättävän helposti, jos ei oteta lukuun puuttuvaa kielitaitoa. Lähes päivittäin löydän itseni tilanteesta, jossa en ole ollenkaan varma, mitä tulee tehdä tai miten reagoida. Katson puhujaa hajamielinen hymy…
Nuori kapinallinen keski-ikäinen
Katja Kallio tokaisee kolumnissaan ”Lapsia ja aikuisia”, Image 6-7/2016, että ihmisten tulisi olla elämänsä aikana nuori, keski-ikäinen ja vanha, ja mielellään tässä järjestyksessä. Tuleva syksy jännittää niin kuin ekaluokkalaista kuuluukin. Vuosien työelämän jälkeen astun loppukuusta medianomi-opiskelijan saappaisiin. Metropoliassa alkaa ensimmäinen neljästä tulevasta opiskeluvuodesta. Selkeä periodi, jolla on alku, loppu ja tavoite. Nähtäväksi jää, mikä on suhtautuminen mummokiintiön edustajaan ammattikorkeakouluopinnoissa. Päiväopinnoissa…
Kuka voisi tietää googlea paremmin?
Hupsista, sitä ei siis voikaan itse päättää milloin vanheneminen on todellisuutta. Oikeasti vanhenemme joka päivä, sekunti sekunnilta. Mieli ei vain seuraa kropan ruttuuntumista läheskään samalla vauhdilla. Tänään tämä neito koki itsensä hetkisen todella vanhaksi. Menin opiskelupaikkakunnalla koulun osoittamalle lääkärille. Nuorisolääkärille. Lääkäri kuin lääkäri, ei siinä mitään. Selässä olevien luomien poisto onnistuu kyllä. Tutkittiin, pohdittiin ja uusittiin läjä reseptejä siinä…
Arki kolmin silmin
Teimme opiskelutyönä kolmen hengen voimin lyhyen kuvauksen arjestamme. Katselimme elämäämme, valitsimme, hylkäsimme ja kuvasimme. Koosteesta välittyy kolmen erilaisen naisen arkitarina. Elämän monimuotoisuus koottuna kuvareportaasiin. Arjen määritelmä ja toisaalta määrittelemättömyys korostuvat. Tässä hetkessä, juuri tänään, arki näyttäytyy näin. Reportaasin tekeminen oli voimaannuttava kokemus. Vahvoja ja koskettavia keskusteluja käytiin työtä tehdessä. Ryhmäytymisen helppous, jokaisen tarve tehdä ja kokea, jättää oma kädenjälkensä, sai liikuttumaan.…
Jokaisen täytyy tuntea kuuluvansa ryhmään
Ihminen on laumaeläin. Jokaisen täytyy saada tuntea kuuluvansa johonkin porukkaan, edes hatarasti. Oma minuus määrittyy erilaisten ryhmien kautta. Voin raamittaa itseni lyhyesti tällä hetkellä määreillä äiti, naimisissa, nainen, opiskelija ja ratsastaja. Jokainen näistä sanoista herättää erilaisen tunteen ja tunnelman. Tämä vuosi on yksi niistä harvoista vuosista, jolloin on ollut helppo hengittää mukana opiskelijajoukossa. Vanhempana, vain ”hivenen” nuoren aikuisuuden…
Yritätkö vai teetkö tosissasi?
Paluu vanhoihin muistoihin tuo silloin tällöin eteen viisauksia. Asioita tai oikeammin ajatuksen pehmeitä hipaisuja tavasta, jolla on halunnut viedä elämäänsä eteenpäin. Surullista on havaita, kuinka vähän ajatushaikuista on todellisuudessa muuttunut toiminnaksi. Viimeisimpänä ajatuksena silmien eteen nousi jonkun viisaan lausahdus, että on deletoinut sanavarastostaan kokonaan sanan ”yritän” ja korvannut mokoman kokonaan sanalla ”teen”. Yksinkertaisuudessaan nerokas ajatuskulman muutos. Poistetaan epäonnistumisen mahdollisuus jo kättelyssä.…
Epäröinti laskeutunut painavana mieleen
Jotkut kutsuvat tilaa ”valkoisen paperin” -syndroomaksi. Osuvampi sanonta radiotoimittajaopiskelijan kohdalla lienee ”mykän mikin” -tauti. Epäröinti oppimiskyvystä ja riittävästä luovuudesta on laskeutunut painavana mielen perukoille. Alun huuma on vaihtunut arjen taaperrukseen. Tekemisestä pitäisi löytyä päivä päivältä enemmän osaamista. Vaan kun ei löydy. Ajatus takkuaa ja puheenaiheet piilottelevat aivokuorikon takalaitamilla suostumatta pukeutumaan sanoiksi. Ensimmäistä kertaa ajomatka opistolle on pitkä. Mielessä myllertävät arkiset…
Liian kiltti
Kiltteys on seurannut jalanjäljissä kuin varjo. Joskus toivoi, että olisi kuin Peter Pan ja hukkaisi varjon. Pysyvästi. Jäisi Mikä-Mikä-Maahan ja osaisi olla kuin Helinä Keiju, Peter tai kuin itse Kapteeni Koukku. Kiltin ihmisen elämässä kasvetaan aikuiseksi ja otetaan vastuun helmasta kiinni. Unohdetaan hulluttelu ja leikkiminen. Jälkikasvun kanssa puuhaillaan järkeviä. Tosiasiassa ilman perimässä opittua ”vie mennessäsi,…
hocmomentum 