Verkkolehti Taajuudessa ilmestyy tänä lukuvuonna kirjoittamani viiden kolumnin sarja opiskeluun liittyvistä asioista. Jaan kolumnit tänne Hocmomentumin puolelle – ovathan ne kuitenkin osa tätä samaa kasvamisen matkaa. Alla katkelma 8.11.16 julkaistusta tekstistä: ”Hallitus näyttää hyväksyvän paremmin masennuslääkkeitä käyttävän työntekijän kuin terveen ja tuottavan ihmisen, kirjoittaa Katri Ojanen uuden kolumnisarjansa ensimmäisessä osassa. Törmäsin ajopuuna karille liki kahdenkymmenen ahkeran työvuoden…
Avainsana: motiivi
Vain kunnolla mokaamalla voit oppia
Viime perjantaina olin uuvuksissa kuin pitkän maratonjuoksun jälkeen – väsynyt ja ihan hitusen verran ylpeä itsestäni. Selvisin kuin selvisinkin! Koulu on alkanut viimein toden teolla. Ensimmäinen orientaatioviikko sujui kevyessä lennossa – koulun sääntöjä ja toimintatapoja ihmetellen. Toisella viikolla edessä oli luentoja siitä, mitä on tarkoitus käytännössä oppia ja osata. Puolet asioista sujahti otsalohkon läpi jonnekin syvälle…
Keski-ikäinen pääsykoerumbassa
Tuntui haastavalta kirjoittaa asia kaikelle kansalle Facebookissa. Tunnustaa, että keski-ikäinen naisenpuoli oli asettautunut samalle viivalle nuorempien kanssa. Tunnustaa, että aion pärjätä, ja löytää tavan päästä kiinni opintoihin tavalla tai toisella. Pelko ja häpeä epäonnistumisesta ovat olleet riesana. Ajattelin kuitenkin, ettei mahdollinen hopea ole turmioksi. Päätin keväällä yhteishakujen aikaan, että jatkan media-alan parissa. Täytin hakublanketit, tein…
Motivaatiokirje
Lähitulevaisuuteni on tällä hetkellä melko sumussa. Voionmaalla vietän enää kolme seuraavaa viikkoa. Sitten suuntaan työharjoitteluun Jyväskylään. Tässä hetkessä valmistaudun kisaamaan radiofestivaaleilla juontajakisassa ja tekemään omia viimeisiä Radio Palan lähetyksiä. Haikeutta on olossa, ja keskittyminen rakoilee mielen myllertäessä jo kesässä ja ensi syksyssä. Tahto jatkaa media-alan parissa on olemassa. Tuo tahto sai vielä heittäytymään yhteishakuruljanssiin mukaan. Kirjoitin erääseen paikkaan ennakkotehtävänä vaadittua motivaatiokirjettä.…
Benjihyppyä rispaantuneella köydellä
Sitä voisi kuvailla benjihypyksi rispaantuneella köydellä tai soutamiseksi ilman airoja. Tunnetta, joka ajoittain raskain ottein ravistaa sisuksia. ”Entä jos”-lause maistuu happamalta epävarmuudella kostutetuilla huulilla. Huolella määritelty minuus on hetkessä tallautunut murusiksi. Haparoiva mieli löytää itsestä otollisen kasvualustan. Sekava epävarmuuden tunne muhii ja möyhöttyy kipuilevassa sielussa. Ruokkii itse itseään. Tunne kumpuaa ulos valtavina tyrskyinä, ja varmasti väärään aikaan. Taivaita…
Älä pakota minua ajattelemaan
Älä pakota minua ajattelemaan. Miettimään milloin mitäkin otsa syvillä ryppyisillä uurteilla. Älä painosta ihmettelemään innottomasti asioita, joita en haluakaan tutkia syvemmin. Haluan tehdä ajattelutyöni omassa tahdissani, ihan rauhassa, kuin Havukka-ahon ajattelija ikään. Ajattelua lanseerataan muoti-ilmiöksi milloin asiakaslähtöisenä ajatteluna, milloin filosofisena pohdintana, ajoittain henkisenä mindfullnessina, jogistisina harjoituksina tai vaikkapa eliminointitehtävinä sudokun muodossa. Ajattelu lienee väline, jolla selvitetään asiaan liittyvät tarpeelliset aktiviteetit. Mahdollistetaan mahdollisimman yksinkertainen, mutta briljantti lopputulos.…
Jokaisen täytyy tuntea kuuluvansa ryhmään
Ihminen on laumaeläin. Jokaisen täytyy saada tuntea kuuluvansa johonkin porukkaan, edes hatarasti. Oma minuus määrittyy erilaisten ryhmien kautta. Voin raamittaa itseni lyhyesti tällä hetkellä määreillä äiti, naimisissa, nainen, opiskelija ja ratsastaja. Jokainen näistä sanoista herättää erilaisen tunteen ja tunnelman. Tämä vuosi on yksi niistä harvoista vuosista, jolloin on ollut helppo hengittää mukana opiskelijajoukossa. Vanhempana, vain ”hivenen” nuoren aikuisuuden…
Yritätkö vai teetkö tosissasi?
Paluu vanhoihin muistoihin tuo silloin tällöin eteen viisauksia. Asioita tai oikeammin ajatuksen pehmeitä hipaisuja tavasta, jolla on halunnut viedä elämäänsä eteenpäin. Surullista on havaita, kuinka vähän ajatushaikuista on todellisuudessa muuttunut toiminnaksi. Viimeisimpänä ajatuksena silmien eteen nousi jonkun viisaan lausahdus, että on deletoinut sanavarastostaan kokonaan sanan ”yritän” ja korvannut mokoman kokonaan sanalla ”teen”. Yksinkertaisuudessaan nerokas ajatuskulman muutos. Poistetaan epäonnistumisen mahdollisuus jo kättelyssä.…
Epäröinti laskeutunut painavana mieleen
Jotkut kutsuvat tilaa ”valkoisen paperin” -syndroomaksi. Osuvampi sanonta radiotoimittajaopiskelijan kohdalla lienee ”mykän mikin” -tauti. Epäröinti oppimiskyvystä ja riittävästä luovuudesta on laskeutunut painavana mielen perukoille. Alun huuma on vaihtunut arjen taaperrukseen. Tekemisestä pitäisi löytyä päivä päivältä enemmän osaamista. Vaan kun ei löydy. Ajatus takkuaa ja puheenaiheet piilottelevat aivokuorikon takalaitamilla suostumatta pukeutumaan sanoiksi. Ensimmäistä kertaa ajomatka opistolle on pitkä. Mielessä myllertävät arkiset…
Itsekriittisyys boosterina
Raastava ja kalvava tunne siitä, että kelpaako tämäkään. Olenko tehnyt asiat riittävän hyvin vai puuttuuko vielä jotakin. Suoritinko sittenkään edes sinnepäinkään. Ymmärsinkö edes annettua tehtävää. Miksei mielessä vilkahda ainuttakaan ratkaisua yhtäkkisesti lonkalta heitettyyn kysymykseen. En millään selviydy näistä kaikista juuri nyt meneillään olevista asioista ajoissa. En pysty, luovutan jo ajatuksissani ja pakenen piiloon suloisenlämpimän peiton alle, turvaan. Tahdon vain olla,…
hocmomentum 