Rennosti ja helposti

IMG-20150903-WA0000

Kuvassa menossa linkissä esitetty harjoite.

Sinulla on jännä ääni, ihan lupaavaa radioainesta. Sanat, joita hellin sisimmässäni kuluneen kesän loppupuolella. Sanat, joilla oli kuulijalleen monella tapaa suurempi merkitys kuin kenties sanojallensa. Ääni on iso osa persoonallisuutta. Joka ikinen kerta, kun oman äänensä on kuullut äänitettynä tai videoituna, itsensä ulkopuolelta, kokemus on ollut lähellä häpeää. Täällä omaa ääntä on opittava ajattelemaan työvälineenä.

Sorsasopraanoksi tai huonoimpina päivinä viskibassoksi, valitettavasti ilman viskiä, muuttunut ääni on kulkenut tähän saakka elämässä lähinnä vain mukana.  Ääneen on ehtinyt tottua ja välillä  tuskastua äänentuoton muuttuessa vaivalloiseksi kähinäksi, jolle sopivampaa ulostuloestradia on povattu lähinnä öisistä kähinäpuheluista alan palveluntarjoajalla…ehkä näillä kymmenillä olevan kanalinnun on kuitenkin koetettava tehdä toimeentulonsa käyttämällä äänihuuliaan.

Radio-opintoihin kuuluu puheentuottamisen harjoittelua ja vielä terveen äänen huoltamista.  Hengittämistä, muminointia ja pilliharjoituksia. Onneksi!  Voi kummaa, tästä naisesta löytyy kuin löytyykin soinnillinen ääni, ihan ilman rahinoita. Houkutellessa vokologin ammattitaitoisessa ohjauksessa helppoa rentoa matalaa ääntä  ulos äänihuulilta kerta toisensa jälkeen, onnistuminen saa aikaan ensin ilon pyrskähdyksen ja sitten silmiin nousee äkisti kyyneleet.

Kesken resonanssiharjoituksien mieleen värähteli ajatuksia elämän eri vaiheista. Oivallus siitä, etten aina ole ollut näin raakku. Muistin, että istuin lukemassa lapsille Harry Potterit iltasaduksi äänen väsymättä kertaakaan.  Jatkoa iltasaduille isompien poikien kasvettua seurasi muun muassa Timo Parvelan Ella-kirjoista. Niitä pikkutytöt kuuntelivat hartaasti. Loppujen lopuksi taisimme olla koko perhe aina iltasatuaikaan paikalla. Isommatkin leipää voitelemassa.

On hämmentävää, miten moneen asiaan alituinen kiire ja stressaantunut olotila vaikuttavat.  Hengittäminen käy työlääksi ja pinnalliseksi, uni on katkonaista ja pulssi nopeaa. Ryhti vajoaa kasaan ja nielu on sen tuntuinen, että flunssa alkaa justiinsa.  Olo on jatkuvasti kuin pingispallolla mestaruusottelussa. Äänen häviämistä ei cocktailissa edes huomaa. Sitä vain käheytyy pikku hiljaa vuosi vuodelta lisää. Syynä pitää milloin hometta… tai allergiaa. Tai ehkäpä jotain sopimatonta ruoka-ainetta.

Kun on ollut hetken stressaavista asioista irti, hengittänyt syvään, hivenen rentoutunut ja opastuksessa tehnyt oikeat äänijumppaliikkeet, löytyy naisesta yllättäen ääni. Ääni, joka muistuttaa etäisesti aiempaa raakkua ollen kuitenkin erilainen, vahvempi ja kirkkaampi. Ääni, johon joutuu tutustumaan kokonaan uudelleen. Ihmettelemään itseksensä äänen suusta soljumisen vaivattomuutta. Hengitys ja ryhtikin ovat eri mallilla. Pituuteen on palannut kadonnut puoli senttiä mittaa.

Ihan oma ääni. Jo sen vuoksi matkalle kannatti lähteä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: