Istuin elämäntapamuutosryhmän keskellä nojatuolissa ja tuijotin ravitsemusterapeutin antamaa ohjelehtistä. Kolesteroli kohdalleen oli yksi illan aiheista. Lehtinen oli koottu liikennevalo-teemalla. Huonot valinnat punaisella sivulla, miten-kuten valinnat keltaisella ja parhaat olivat tietenkin vihreällä sivulla. Päätin, että merkitsen kynällä kaikkiin sellaisiin huonoihin asioihin, joita ylipäänsä kannetaan tähän huusholliin, pienen täpän. Lihoja unohtamatta, vaikken niitä itse syökään. Korjattavaa löytyi…
Muistithan kuvata kaiken?
Ensimmäiset kaksi viikkoa takana elämäntapamuutosta. Kännykkään on asennettu MealLogger-sovellus, johon otan jokaisesta suupalasta kuvia. Jokaisesta. Joka päivä. Sain myös kunnian olla Yle Helsingin haastattelussa muutos-ryhmämme edustajana. Yhtäaikaa ihanaa, mutta samalla melkoisen stressaavaa. Entäpä, jos keväällä tehtävässä seurantajutussa ilmenee, että elämäntapamuutos on jäänyt pelkäksi sanahelinäksi? Oma haasteensa on olla rehellinen itselleen. Ahdistus on vaihtunut ehkä hivenen…
Uuden äärellä
40+ – terveystarkastus tuli eteen viime syksynä. Minun kohdallani voisi puhua lähinnä miinus viidenkympin tarkastuksesta. Parempi kai myöhään kuin ei ollenkaan. Menin tarkastukseen ehkä hivenen ylimielisenä. Kai minä, joka olen aina ollut itsestäni hyvin kehotietoinen, tiedän miten asiat ovat. Elämällä on tapana opettaa lapsiansa. Myssy kouraan rutistettuna vaapuin ulos tohtorin pakeilta. Kipitin röntgeniin ja laboratoriokokeisiin.…
Monta pientä tarinaa ja silti yksi
Oivalsin, että elämäni koostuu lukemattomista tarinoista ja silti kuitenkin yhdestä. Elämässäni on kerroksittain novelleja, runoja, rakkauslauluja, draamaa ja komediaa. Kerrokset eivät ole kronologisessa, saati aihepiireittäin, järjestyksessä. Kaikkia löytyy, ne ovat sikin sokin, limittäin ja lomittain – lyhyitä, pitkiä, jatkokertomuksia ja yksittäisiä episodeja. Joitakin tarinoista muistelen kaipuulla ja rakkaudella. Joitakin lukuja elämästäni en välitä avata enää…
Et jää yksin – yhteisö muodostuu huomaamatta
13.12.2016 | yhteisöllisyys | Katri Ojanen Yhteisöllisyys on opiskelijan voimavara. Ero kahdenkymmenen vuoden takaiseen elämään on huikea. Nykyteknologialla on iso merkitys yhteisön syntymisessä. Tänä vuonna aloittaneesta televisio- ja radiotuotanto -opiskeluporukasta muodostui tiivis yhteisö aivan huomaamatta. Nykyopiskelijalle pilvipalvelut, Snapchat, WhatsApp, YouTube, Facebook, Skype-videoneuvottelut ja muut vastaavat sovellukset ovat perustyökaluja, joita käytetään kuin lusikkaa – päivittäin ja…
Toivoton tuottavuus – vaikka masennuslääkkeillä
Verkkolehti Taajuudessa ilmestyy tänä lukuvuonna kirjoittamani viiden kolumnin sarja opiskeluun liittyvistä asioista. Jaan kolumnit tänne Hocmomentumin puolelle – ovathan ne kuitenkin osa tätä samaa kasvamisen matkaa. Alla katkelma 8.11.16 julkaistusta tekstistä: ”Hallitus näyttää hyväksyvän paremmin masennuslääkkeitä käyttävän työntekijän kuin terveen ja tuottavan ihmisen, kirjoittaa Katri Ojanen uuden kolumnisarjansa ensimmäisessä osassa. Törmäsin ajopuuna karille liki kahdenkymmenen ahkeran työvuoden…
Tyhmiä kysymyksiä, kielitaidottomuutta ja myötähäpeää
Istun kesämökissä Keiteleen rannalla, ympärillä on niin hiljaista, että se melkein häiritsee. Omaan puheeseen ja sanavalintoihin on solahtanut keskisuomalainen nuotti kuin varkain. Mietin kulunutta kahta kuukautta. Opiskelijaksi heittäytyminen on sujunut yllättävän helposti, jos ei oteta lukuun puuttuvaa kielitaitoa. Lähes päivittäin löydän itseni tilanteesta, jossa en ole ollenkaan varma, mitä tulee tehdä tai miten reagoida. Katson puhujaa hajamielinen hymy…
Vain kunnolla mokaamalla voit oppia
Viime perjantaina olin uuvuksissa kuin pitkän maratonjuoksun jälkeen – väsynyt ja ihan hitusen verran ylpeä itsestäni. Selvisin kuin selvisinkin! Koulu on alkanut viimein toden teolla. Ensimmäinen orientaatioviikko sujui kevyessä lennossa – koulun sääntöjä ja toimintatapoja ihmetellen. Toisella viikolla edessä oli luentoja siitä, mitä on tarkoitus käytännössä oppia ja osata. Puolet asioista sujahti otsalohkon läpi jonnekin syvälle…
Nuori kapinallinen keski-ikäinen
Katja Kallio tokaisee kolumnissaan ”Lapsia ja aikuisia”, Image 6-7/2016, että ihmisten tulisi olla elämänsä aikana nuori, keski-ikäinen ja vanha, ja mielellään tässä järjestyksessä. Tuleva syksy jännittää niin kuin ekaluokkalaista kuuluukin. Vuosien työelämän jälkeen astun loppukuusta medianomi-opiskelijan saappaisiin. Metropoliassa alkaa ensimmäinen neljästä tulevasta opiskeluvuodesta. Selkeä periodi, jolla on alku, loppu ja tavoite. Nähtäväksi jää, mikä on suhtautuminen mummokiintiön edustajaan ammattikorkeakouluopinnoissa. Päiväopinnoissa…
Keski-ikäinen pääsykoerumbassa
Tuntui haastavalta kirjoittaa asia kaikelle kansalle Facebookissa. Tunnustaa, että keski-ikäinen naisenpuoli oli asettautunut samalle viivalle nuorempien kanssa. Tunnustaa, että aion pärjätä, ja löytää tavan päästä kiinni opintoihin tavalla tai toisella. Pelko ja häpeä epäonnistumisesta ovat olleet riesana. Ajattelin kuitenkin, ettei mahdollinen hopea ole turmioksi. Päätin keväällä yhteishakujen aikaan, että jatkan media-alan parissa. Täytin hakublanketit, tein…
hocmomentum 