Lähitulevaisuuteni on tällä hetkellä melko sumussa. Voionmaalla vietän enää kolme seuraavaa viikkoa. Sitten suuntaan työharjoitteluun Jyväskylään. Tässä hetkessä valmistaudun kisaamaan radiofestivaaleilla juontajakisassa ja tekemään omia viimeisiä Radio Palan lähetyksiä.
Haikeutta on olossa, ja keskittyminen rakoilee mielen myllertäessä jo kesässä ja ensi syksyssä. Tahto jatkaa media-alan parissa on olemassa. Tuo tahto sai vielä heittäytymään yhteishakuruljanssiin mukaan. Kirjoitin erääseen paikkaan ennakkotehtävänä vaadittua motivaatiokirjettä. Nyt juuri tuota itselle kirjoitettua kirjettä pitää lukea uudelleen, jotta viimeisetkin puristukset tulevat tehtyä kunnialla loppuun. Hetki, jolloin luovuttaminen on lähimpänä, lienee yleensä juurikin hetki ennen ihmeen tapahtumista.
Siispä oma motivaatiokirjeeni luettavaksi, olkaa hyvä. Ihan vain kirje, ilman suuria huutomerkkejä ja kuohuttavia sanavalintoja. Teemana vain, että tahdon.
”Oppiminen on kuin puun kasvattamista taimesta kukoistukseen. Elämäni on sisältänyt vaiheen, jossa innokkaana maasta puskenut oppimistaimi sai rinnalleen kilpailevan juurivesan. Tämä vesa kasvoi nopeammin. Kasvu johti varmemmin ammattiin sekä toimeentuloon.
Tämä johti hetkeen, jolloin totesin, että kiltteydestä kasvanut verso ei pidä minua ravittuna henkisesti, ja pahimmillaan sairastuttaa fyysisesti.
Palasin alkuun. Etsin elämän mukanaan kantamasta rikkakasasta hennon taimen, ja suuntasin media-alalle niiden asioiden pariin, joita on puuttunut hektisyydellä kuorrutetusta elämästäni. Hain, ja pääsin vuodeksi Voionmaan koulutuskeskukseen radio- ja tv-toimittajaopiskelijaksi.
Halu kirjoittaa, vaikuttaa ympärillä olevaan ihmismassaan, into tutustua ilmiöihin, syihin ja seurauksiin on kasvanut vuoden aikana näläksi. Osaan, pystyn ja opin. Sitkeyttä minusta löytyy. Entinen elämässä eteenpäin kellunut osaakin ottaa ja tahtoa.
Tätä hentoa tainta tahdon ruokkia. Tahdon nähdä taimen varttuvan keski-ikäisen naisen mukana vankaksi puuksi. Tahdon opiskella lisää media-alaa, sillä tiedonpuun oksisto on vielä harvaa. Osaamisen lisääntymisen myötä tämä taimi kasvaa puuksi, jota entisen elämän kokemukset sopivasti lannoittavat.”
Nyt tämä on ääneen sanottu! Eikös silloin olla jo puolivälissä toteutumaa?
hocmomentum 